Masussa on pari pientä mustelmaa ja pistojälkiä rivissä.  Munasarjoissa tuntuu painetta ja välillä vihlaisee. Tänään illalla olisi irrotuspiikki  ja tiistaina poimintapäivä. Henkisesti olo on ollut yllättävän normaali, itse asiassa olen ollut jopa harvinaisen hyväntuulinen. Lykkäsin IVF:ää viimeiseen asti koska pelkäsin hormoonien vaikuttavan mielialaani ikävällä tavalla. Nyt olen lähinnä kiukkuinen itselleni kun halusin väen vängällä kokeilla kaikki muut hoidot niin moneen kertaan kun niitä suostuttiin tekemään koska pelkäsin pitkän kaavan hoidon sivuvaikutuksia. Nyt olen sitä mieltä että pahin on edessä ja se on keltarauhashormoonin aiheuttama raskauden tunne jonka olen jo muutamaan kertaan kokenut. Onhan se pelottavaa tukea heikoissa kantimissa olevia toiveitaan hormonaalisesti ja sitten pettyä tosi rankasti, kyllä kai on ihan ok pelätä kokemusta joka kuitenkin erittäin suurella todennäköisyydellä päättyy pettymykseen. Nyt pitäisi vielä keksiä suunnitelma mitä sanon duunissa syyksi kolmen päivän sairastamiselleni...