Eilen oli sitten punktio. Olin melko levollisin mielin.  IVM punktio viime talvena ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja vaikka sen jälkeen vuosinkin verta vatsaonteloon, tiesin että tällä kerralla saan etukäteen hoitoa jottei vuotoa tulisi tällä kerralla. Jätin esilääkityksen ottamatta koska en katsonut siihen olevan mitään syytä. Toimenpidehuoneessa oli sairaan kylmä ja toimenpide sattui aivan järjettömästi. Onneksi kipua ei kestänyt kerralla kauaa, mutta kyllä siinä itku pääsi ihan kivun takia. Mielestäni minulla on melko korkea kipukynnys enkä ihan heti valita jos sattuu, mutta tuo kokemus meni kyllä gynegologisten tutkimusteni kipukärkeen. Onneksi tulostakin tuli. Munasoluja saatiin 25 kappaletta! Lääkärikin vaikutti tyytyväiseltä. Sain ilmeisesti aika annokset lääkkeitä operaation aikana sillä nukuin sen jälkeen lähes kolme tuntia. Kotimatkalla tuli todella paha olo ja oksensin. Olo oli kaikenkaikkiaan aivan hirveä, sattui, oli paha olo ja lisäksi otenkin nöyryyttävä fiilis. Mies oli operaation ajan ihanan rauhallinen, piteli kädestä ja muistutti hengittämään ja rentoutumaan. Tänään olen nukkunut ja katsonut vanhoja tv-sarjoja videolta. Huomenna olisi sitten alkionsiirto.